Virkkaamiseni alkoi, kun ystäväni lähetti muutama vuosi sitten kuvan isoäidinneliöillä tekemästään torkkupeitosta ja kysyi, että onkohan hänestä tullut vanha. Minä vastasin heti, että on. Mielsin, niin kuin moni muukin, virkkaamisen mummojen hommaksi. Montaa päivää ei kuitenkaan mennyt, kun minulla oli myös langat ja virkkuukoukku hankittuna. Hajuakaan ei ollut mitä niillä tekisin, mutta Youtube auttoi. Ennen äidit ja isoäidit opettivat käsitöiden tekemistä, nyt sen hoitaa Youtube. Siitä se sitten lähti - seuraavaksi huivi, pipo, lisää huiveja... ja nyt olen virkkauskoukussa.
Mikä virkkaamisessa sitten koukuttaa?
”Se on vaan niin kivaa🙃”, sanon minä. Mutta siihenkin on syynsä.
Käsitöiden tekeminen rentouttaa. Virkatessa stressi hälvenee ja keho rentoutuu. Käsillä näpertäessä myös keskittyminen paranee. Käsityö pakottaa pysähtymään tähän hetkeen, vähän niin kuin mindfulness. Silmukoita laskiessa ja ohjetta tutkiessa muut asiat unohtuvat ja mieli lepää. Sorminäppäryys myös paranee. Tutkimusten mukaan käsityöt auttavat jopa krooniseen kipuun.
Käsityöt opettavat kestämään epäonnistumisia ja keskeneräisyyttä. Mietin ensin, että tämän blogin nimeksi tulisi; ”Virkkaa, purkaa, virkkaa, purkaa”. Toisaalta, kun saa työn valmiiksi, näkee konkreettisesti työnsä tuloksen. Pelkästään käsillä tekeminen tuottaa mielihyvää, mutta myös kaunis lopputulos ja onnistumisen tunne.
Uuden oppiminen kehittää muistia. Paras tapa huoltaa ja suojata muistia, on haastaa sitä. Aivot pysyvät hyvässä kunnossa, kun niitä käyttää monipuolisesti. Osaaminen vahvistaa itsetuntoa ja innostaa oppimaan lisää. Helppo työ, jossa enempää miettimättä toistaa silmukoita, antaa aivoille tilaa vaeltaa. Vaativampi työ taas parantaa keskittymistä ja haastaa aivoja.
Käsityötaidot ovat osa perinnettä ja itsetekemisen kulttuuria. Minulla on isäni tädin tekemä tosi kaunis virkattu pitsiliina. En oikein edes raaski käyttää sitä. Äitini on myös taitava käsitöiden tekijä. Pienenä lähes kaikki vaatteeni olivat äidin tekemiä. Vanhoissa valokuvissa näkyy ihania kukka- ja rimpsumekkoja. Äidillä oli viitseliäisyyttä tehdä myös nukeilleni vaatteet. Barbillani oli jopa sohvakalusto. Se oli tehty maitopurkeista, pehmustettu ja päällystetty punaisella sametilla - aivan ihana. Itse olin aivan tumpelo käsitöissä, enkä osannut niitä silloin arvostaa. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu; ”Työ tekijäänsä opettaa.” Nyt olen liittynyt sukuni ”käsityöihmisiin” ja olen ylpeä itsetekemisen perinteestä.
“Sen tekeminen mitä haluat, on vapautta.
Pitäminen siitä mitä teet, on onnellisuutta.”
-Frank Tyger-
Lähteet:
Ei kommentteja
Lähetä kommentti