Lomalla Sibeliuksen ja Järnefeltin jalanjäljissä

Aloitimme lomamme tänä vuonna pysähdyksellä Kolille. Olen edellisen kerran käynyt Kolilla lapsena. Muistan hämärästi, että maisemat olivat hienot, joten odotukset olivat korkeat. 



Hotellin parkkipaikat ovat alarinteellä ja hotelliin pääsee kiskohissillä tai kävellen portaita. Noin sadan metrin matka kiskohissillä antoi jo aavistuksen upeista maisemista. 

Tarkoituksemme oli olla Kolilla vain yksi yö, joten lähdimme pienelle kävelylle heti huoneen saatuamme. Hotellin kulmalta lähtee kahden hengen maisemahissi, josta aukeaa upeat maisemat Pieliselle. Hissimatka on noin 700 metriä. Hissi oli juuri menossa kiinni, joten enempiä miettimättä hyppäsimme hissiin ja menoksi. Minulla on melkoinen korkean paikan kammo, mutta hissi oli niin korkealla, että ei hirveästi edes pelottanut. Korkeusero ylä- ja alatasanteen välillä oli reilu 200 metriä. 




Hotellin takaa löytyy Uhrihalkeama. Halkeamaan liittyy tarina Annikista, joka oli kieltäytynyt uhraamasta maan haltijalle. Kostona haltija kaatoi Annikin ja Annikin kihlasormus tippui halkeamaan. Annikki osti uuden sormuksen, jotta sulhanen ei huomaisi asiaa. Uusi sormus muuttui mustaksi ja sulhanen ajatteli Annikin olleen uskoton ja purki kihlauksen. Annikki yritti hyvitellä maan haltijaa ja uhrasi koko omaisuutensa uhrihalkeamaan. Haltija oli kuitenkin leppymätön ja Annikki löydettiin myöhemmin kuolleena halkeaman luota.

Onnea metsästävät ovat vuosien saatossa heittäneet halkeamaan kolikoita ja kalliolle uskaltautuvat voivat niitä halkeamassa vieläkin nähdä. Kalliossa näkyy myös noin sata vuotta vanhoja kalliopiirroksia ja nimikirjoituksia.



Aamulla lähdimme kiertämään Kolin huippuja. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, tekee jyrkät nousut ja kävely kalliolla reitistä keskivaikean.  Huippujen kierros on 1,4 kilometrin mittainen klassikkoreitti. Kierros kiertää Ukko- Akka- ja Paha-Kolin huiput. Pidempiäkin reittejä löytyy useita, mutta meillä ei tällä kertaa ollut aikaa pidempään retkeilyyn. 



Matka huipuille menee kauniin metsän läpi. Metsässä on paljon vanhoja kaatuneita puita, jotka luovat omaa kaunista tunnelmaa.  




Reitillä ensimmäisenä vastaan tulee Akka-Koli. Sieltä avautuu näkymät Kolinselälle ja kohti Vesivaaraa. Akka-Kolin vieressä on Hiljaisuuden temppeli, joka on suosittu vihkipaikka - en kyllä ihmettele. Paikassa on jotain ainutlaatuista. Akka-Koli on myös paras paikka pongata kaunis auringonlasku.






Paha-Koli ei ole aivan yhtä korkea kuin Akka- ja Ukko-Koli, mutta maisemat ovat silti hulppeat. Paha-Kolin nimi tulee karmivista tarinoista. Vielä 1700-luvulla Paha-Kolilla pidettiin käräjiä ja tuomitut tiputettiin kalliolta alas. Jos tuomittu oli syytön, hän selvisi pudotuksesta hengissä. Mahtoiko syyttömiä löytyä? 




Ukko-Kolin huippu kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maisemat ovat uskomattoman upeat ja monet taiteilijat kuten Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Jean Sibelius ovat hakeneet innoitusta töihinsä täältä. Koli on Suomen tunnetuin kansallismaisema. Maisemat ovat jylhät ja sanoinkuvaamattoman kauniit. Aina ei tarvitse matkustaa merta edemmäs kalaan, kotimaastakin löytyy upeita paikkoja.

Joskus vielä haluaisin nähdä tämän maiseman talvella. Matkailijoita on niin paljon ympäri vuoden, että vaikka reitillä ei ole talvikunnossapitoa, siellä on kuitenkin tallautuneet polut.






Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig