Hyvää värivuotta 2024

 Minulle on tullut jo tavaksi kirjoitella vuoden vaihtuessa väreistä ja erityisesti tulevan vuoden vuoden väristä. Olen pitkään ollut vannoutunut mustaan kääriytyjä, mutta viime vuosina olen itsenikin yllättäen alkanut hankkia lisää väriä niin vaatteisiin kuin asusteisiinkin. Erityisesti huomaan, että lankoja etsiessäni valitsen mielelläni hyvinkin voimakkaita värejä. Erilaiset väriyhdistelmät, ehkä vähän poikkeavatkin, ovat myös alkaneet kiinnostaa.

Väri-instituutti Pantone valitsee vuosittain vuoden värin, joka kuvastaa kyseisistä aikaa. Viime vuoden väri oli voimakas ja rohkea Viva Magenta, joka oli saanut innoituksensa luonnonväri kokenillista. Ja arvaatko jo miten minulle tämän värin kanssa kävi? Heh, se ei taaskaan ollut minun värini, mutta hiljattain posti toi pajalle pienen pussin kokonaisia kuivattuja kokenillikirvoja… elikkä vannomatta paras.

        

Kuva: Pantone

         

Pantonen vuoden 2024 väri on Peach Fuzz - samettisen pehmeä persikka. ”Elämämme monilla osa-alueilla vallitsevan myllerryksen aikana tarpeemme empatiaan ja myötätuntoon kasvaa, samoin kuin mielikuvamme rauhallisemmasta tulevaisuudesta.”, värin valintaa perustellaan. 

”Lämmin ja kodikas sävy, joka korostaa haluamme olla yhdessä muiden kanssa tai nauttia hetken hiljaisuudesta.”           

Kyllä vaan, tämä väri on jo lähempänä minun värimaailmaani. Ilmava ja jopa sensuelli haalea oranssi on ehkä melkein liiankin hempeä, mutta todella kaunis. Tästä on helppo tykätä! Väri saa minut heti miettimään pehmeää ja kepeää silkkisekoitelankaa. Esimerkiksi Dropsin Brushed Alpaca Silk värisävyssä 37 sievä aprikoosi on kutkuttavan herkullinen. Lanka on ylellinen sekoitus harjattua alpakkaa ja silkkiä.

Drops Brushed Alpaca Silk, väri 37 sievä aprikoosi, kuva: DROPS Design

Hieman Pantonea aiemmin oman vuoden 2024 värinsä julkaisi Tikkurila. Vuoden väri on Nude in Nizza - persikan sävyinen beige.

”Tämä väri juhlistaa rakkauden, ystävällisyyden ja leikkisyyden tunteita.”

Kuva: Tikkurila

Ensi vuonna meidät todellakin upotetaan hempeän lämpimiin värisävyihin. Ja miten yllättävän lähellä nämä vuoden värit ovat toisiaan! Näistä kauniin eteerisistä väreistä minulla tulee mieleen hiljaa mailleen painuvan auringon viime säteet lämpimänä kesäyönä. 

Muistin huivin, jonka olen esitellyt ensimmäisessä blogikirjoituksessani - pörröhuivi kuin Afrikan auringon syleily. Huivi on ihana ja se on esiintynyt monissa muissakin jutuissani näiden muutaman blogivuoden aikana. Eikä ihme - onhan tuo väri kaunis. 

Ehkä me tosiaan tarvitsemme lisää hempeitä värisävyjä ja niiden tuomaa lämpöä elämäämme.

Tässä vielä linkit aiempiin väripostauksiin:

Vuoden 2023 väri Viva Magenta

Vuoden 2022 väri Very Peri

Ihanaa värivuotta 2024!

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä - vuosi 2023 pakettiin

 Vuoden päättyessä on tapana tehdä inventaari ja tilinpäätös - summata miten vuosi meni ja mitä siitä jäi käteen. Lankojen laskemisesta en ajatellut kirjoitella, ehkä enemmänkin siitä henkisestä inventaarista. Miten vuosi meni noin niin kuin omasta mielestä?

 

Suurin juttu tänä vuonna oli muutto uuteen kotiin. Päätimme jo muuttaessamme, että piha laitetaan heti kuntoon. Konetöitä lukuun ottamatta teimme kaiken itse, joten kesä meni pitkälti pihatöissä ja virkkuuhommat jäi kesällä melko vähiin. Aherrus tuotti tulosta ja piha on nyt käytännössä valmis. Pieni kulma jäi vielä odottamaan josko vieressä olevat kielot lähtisivät leviämään. Ensi keväänä pääsen istuttamaan vihanneksia ja kukkia uuteen lavapuutarhaani. Talvivalkosipulit siellä jo odottelevat kevätaurinkoa. 

 

Muutto rivitaloasunnosta omakotitaloon kaava-alueen ulkopuolelle oli melkoinen elämänmuutos. Isoin muutos tapahtui kuitenkin minussa itsessäni. Pihastelun lisäksi metsän läheisyys innosti syksyllä metsäretkiin ja sienestämiseen. En ole koskaan ennen tykännyt keräillä mitään metsästä. Sienestys ja marjastus ovat olleet minulle ehdoton ei. Nyt lähimetsissä kuljeskelusta tuli tosi tärkeää ja loppusyksystä kävin metsässä lähes päivittäin. Aina minulla oli joko sienikori tai pikku pussukka mukana, jos sieniä sattuisi löytymään ja löytyihän niitä. Puita en vielä halaile, mutta ei siitäkään taideta enää kaukana olla...

2023 oli VirkkausKoukussa -blogin kolmas vuosi. Tavoitteeni tälle vuodelle oli kokeilla ja oppia jotain ihan uutta. Kävin Taito-keskuksen tuftauskurssilla ja netistä sekä kirjoista opiskelin langan värjäämistä luonnonväreillä. Värjäämistä olenkin treenannut pitkin vuotta. Viimeksi viime viikonloppuna nostin väriliemestä lankavyyhdin. Yritin edelleen saada vihreää aikaiseksi, mutta toisin kävi. Tällä kertaa keitin punasipulin kuorista liemen. Otin kuoret pois liemestä ja kaadoin liemen lankojen päälle. Neljä viikkoa odotusta, vähän rautavitrilliä vihreää väriä tehostamaan ja lopputulos näkyy alla. Ei edelleenkään vihreää, mutta aika makea keltainen sävy. Hauskaa ja yllätyksellistä puuhaa. Puukoruja olen myös värjäillyt ja niiden osalta on uusia suunnitelmia ensi vuodeksi.

 

Nyt on myös aika kiittää kuluneesta vuodesta - niin Sinua lukijani kuin myös yhteistyökumppaneita - KIITOS! Viime vuonna tein Kierre-säilytyskorin ja pehmeän maton yhteistyössä Suomen Lanka Oy:n kanssa. Langat ovat ihania, joten yhteistyö oli hyvin inspiroivaa. Lämmin kiitos myös yhteistyöstä Taito-shop Turku ja Suomen Kello- ja korumuseo Kruunu. Taito-shopista löytyy tekemiäni Villi-laukkuja ja Kruunusta taas luonnonväreillä värjättyjä puukoruja sekä betonikoruja. 

Vuosi on ollut myös sikäli mielenkiintoinen, että olen päässyt mukaan julistamaan virkkaamisen ilosanomaa myös blogin ulkopuolella, kun minusta ja virkkaamisesta on tehty muutama lehtijuttu. Anna-lehden juttu keskittyi enemmän sairastamaani Parkinsonin tautiin. Turun Sanomat jakoi ensin ohjeeni virkatuista yrittiruukuista ja myöhemmin julkaistiin juttu virkkaamisesta. Turun Sanomien jutut ovat maksumuurin takana ja löytyvät myös muista Lännen Median lehdistä.

Mitäs sitten ensi vuonna? Hyväntekeväisyysvirkkauksiin liittyen olen joulukuussa virkannut useita villasukkia ja sukista on tulossa päivitys tammikuussa. Tilauslistallani on erilaisia koreja ja laukkuja. Omaan työhuoneeseeni olen suunnitellut jo pidempään virkattua verhoa. Ja voi olla, että vilahdan taas jonkun lehden sivuillakin. Eli kaikenlaista virkkausjuttua on luvassa. Toivottavasti tapaamme myös ensi vuonna!

Rentouttavaa joulunaikaa!

Huovutetut joulupallot

Kauniit vähän pörröiset villapallerot - mikä olisi kauniimpi joulukuusenkoriste? Olen ihastunut huovutettuihin juttuihin ja erityisen hyvin nämä pörröjutut sopivat jouluun. 

Olen suunnitellut huovutettujen joulupallojen tekoa jo jonkin aikaa. Sydämiä ja tonttuja olen tehnyt aiemmin, niin ja viime viikolla joulukuusia. Joulupallojen tekoon sain ystävältäni vinkin kokeilla pääsiäismunan yllätyksen suojakuorta - sitä keltaista avattavaa muovimunaa. Niinpä viime pääsiäisenä pyysin ystäviä säästämään muovikuoret ja sainkin niitä melkoisen kasan. Tein kuoreen reikiä saksilla - ihan reippaasti vaan saksen kärki läpi kuoresta muutaman kerran. Laitoin kuoreen huovutusvillaa, kuori kiinni, pesupussiin ja pesukoneeseen. 

Testasin useamman kerran ja paras tulos tuli, kun palleroiden kanssa oli pyyhkeitä pesukoneessa, lämpötila oli 40 C, linkousnopeus 1200 ja ohjelman kesto noin 1,5 tuntia. Olennaista oli tuo linkousnopeus sekä se, että koneessa oli muutakin kuin pelkkä pesupussi. Huovutusvillaa ei myöskään kannata laittaa liikaa, silloin pallo ei pääse pyörimään tarpeeksi eikä siitä tule pyöreä. Jokainen pesukone on vähän erilainen, joten suosittelen testaamaan ensin muutamalla pallolla.

Ja vielä - putsaa pesukoneesta nukka ennen pesua ja katso, että samaan koneeseen menevä pyykki on sellaista josta ei irtoa nukkaa. Minulta jäi tämä tekemättä ja sain hetken nyppiä palleroita, että niistä tuli siistejä.

Jos sinulla ei ole suklaamunien kuoria tallessa, niin voit tehdä palloja myös villalangasta. Kieritä langasta pallo ja päättele lanka neulalla pariin kertaan pallon läpi. Yritä päätellä lanka hyvin, jotta pallo ei aukea pesukoneessa. Jos langan pää jää näkyviin, se ei haittaa. Sen voi katkaista kun pallo on huopunut. Laita pallot pesupussiin ja pesukoneeseen kuten yllä. Palloista ei tule ihan yhtä tasaisen pyöreitä, mutta ihan söpöjä kuitenkin.

Kun pallot olivat kuivuneet, kiinnitin niihin ompelulankaa ja kalotin. Kalotteja saa korutarvikkeita myyvistä liikkeistä. Lopuksi laitoin vähän liimaa kalotin reunaan, jotta se pysyy paremmin paikoillaan.

Näistä tuli oikein söpöjä pikkuisia joulupalloja. Tänä vuonna ne pääsevät koristamaan meidän etuterassin joulukuusta.

Tunnelmallista joulunaikaa!

Huovutettu joulukuusi

 Vietämme ensimmäistä kertaa joulua uudessa kodissa - odotan ensimmäistä jouluamme täällä innolla!  Joulupöydän koristeeksi virkkasin tänä vuonna joulukuusia, jotka virkkaamisen jälkeen huovutin pesukoneessa. Näistä ei tullutkaan mitään yhden vuoden koristeita.

Joulukuusia varten tarvitset vihreää 100 % villalankaa, joka huopuu. Minä keräsin kaapista reiluja kerän loppuja. Lisäksi tarvitaan lankaan sopiva virkkuukoukku. Huomaa, että huovutettavissa töissä virkkausjäljen pitää olla melko löysää. Minulla oli lankana Sandnes Fritidsgarn lankaa ja jotain muita vastaavan paksuisia sekä Pirtin Kehräämön vajaa hahtuvakiekko. Käytin virkkuukoukkuja 8 ja 9. Lisäksi tarvitaan pesukone huovuttamiseen.

 

Ohje: 

Virkkaa ketjusilmukoita - isompaan 20 ja pienempään 15. Sulje ympyräksi piilosilmukalla. Virkkaa spiraalina (eli jatka suoraan seuraavalle kerrokselle) kiinteitä silmukoita edellisen silmukan takareunaan. Kun olet virkannut kolme kerrosta, aloita kavennukset. Kavenna joka kerroksella 1-2 silmukkaa virkkaamalla ne yhteen. Kun et tee säännöllisesti kavennuksia, jokaisesta kuusesta tulee vähän erilainen. Mitä enemmän kavennuksia, sitä jyrkemmin kuusi kapenee. Lopuksi virkkaa yksi ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se silmukasta läpi. Lankaa ei tarvitse päätellä.

Huovuta kuuset pesukoneessa 40 C reilun tunnin ohjelma. Mukaan voi laittaa pari pyyhettä, mutta ei mitään sellaista, josta lähtisi nukkaa. Pesun jälkeen kuuset voivat olla melkoisia läjiä, mutta venyttele ne heti muotoonsa reippain ottein. Katkaise kuusen latvaan jäänyt langantynkä sopivasta kohdasta. Valmiit kuuset ovat 10 - 14 cm korkeita.

Kuuset voi koristella maun mukaan. Laitoin kuuset vanhan puisen tarjottimen päälle. Muutama kanelitanko halkopinoa esittämään ja tähtianiksia tuomaan jouluista tuoksua ja tunnelmaa. Lopuksi ripottelin vielä tekolunta kuusten päälle ja vierelle. Vinkki: jos laitat jouluvalot - laita ne ensimmäiseksi.

Leppoisaa joulunodotusta!

Joulukranssi

Minulla on ollut tapana aloittaa joulukoristelut ensimmäisenä adventtina, tosin melko maltillisesti silloinkin. Jouluinen kranssi oven pielessä tuo hivenen joulutunnelmaa ja ehkä muutama kynttilälyhty ja jouluvalot kaveriksi. Muut joulukoristelut saavat odottaa ja koti pukeutuu jouluasuun yleensä vasta aatonaattona. Tänä vuonna tein yksinkertaisen havukranssin ja siihen koristeeksi puuhelmistä joulutähden. 

Tähti puuhelmistä

Tähteen tarvitaan puuhelmiä. Minä käytin aiemmin punasipulilla värjäämiäni helmiä, joita oli jäänyt korujen teosta tähteeksi. Niitä oli kahta kokoa, isommat halkaisijaltaan noin 1,5 cm ja pienemmät 1 cm. Lisäksi tarvitaan rautalankaa tai muuta vastaavaa sekä leikkuri, jolla rautalankaa saa leikattua.

Pujotin ensin kuusi isompaa helmeä rautalankaan kuvan mukaisesti. Seuraavaksi pätkin rautalangasta viisi pätkää, jotka pujotin helmistä läpi - yksi lanka yhdestä helmestä. 

Seuraavaksi pujotin isot helmet kahden vierekkäin olevan langan läpi.

Jatkoin pujottelemalla pienen ja ison helmen jokaiseen lankaan, jonka jälkeen yhdistin taas langat ja pujotin päähän ison ja pienen helmen.

Rautalangan päät kiepsautin pari kertaa helmien väliin ja katkaisin langan. Valmis tähti on noin 14 cm sakarasta sakaraan.

Kranssi

Kranssia varten tarvitaan kranssipohja, havuja ja ohutta rautalankaa. Havuja kerätessäsi muistathan, että kasvavista puista oksien ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen - tarvitaan maanomistajan lupa. Leikkaa havuista pieniä oksia ja kiinnitä muutaman oksan nipuissa rautalangalla kranssipohjaan. Mitä paksumman kranssin haluat, sitä isompi nippu. Minä en halunnut kovin isoa kranssia, joten laitoin 2-3 oksaa yhteen nippuun. Ota uusi nippu havuja ja kiinnitä ne samoin hiukan edellisten päälle. 

Lopuksi kiinnitä mieleinen nauha ja tähti kranssiin.

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Virkattu mohairhuivi

 Tykkään vihreästä väristä ja tykkään kauniin ohuesta kid mohair-langasta. Sormeni eivät enää taivu ohuen langan virkkaamiseen, mutta tein pikku jekun - virkkasin huivin kaksinkertaisella langalla - jopas onnistui!

Lanka on Silk Kid Mohair Hjertegarn. Yhdessä kerässä on lankaa 25 g ja noin 210 metriä. Materiaali on 72% mohairia ja 28% silkkiä. Kaunis unelmanohut lanka on itsessään kaunis, joten mitään kovin monimutkaista kuviota en siitä halunnut virkata. Halusin huivista suorakaiteen muotoisen, jolloin sitä voisi käyttää sekä hartiahuivina että kaulaliinana. Päädyin virkkaamaan huivin siksak-kuviolla. Erilaisia siksak-kuvioita löytyy vaikka kuinka paljon. Tein huivin melko yksinkertaisella mallilla.

Ohje

Yksi kuviokerta on 14 silmukan levyinen. Voit tehdä ohjeella juuri sen levyisen huivin, kuin itse haluat. Minun huivini on 38 cm leveä ja siinä on 3 kuviokertaa eli aloitukseen virkkasin 3 x 14 ketjusilmukkaa. Ohut lanka on kaunis löysästi virkattuna, joten käytin virkkuukoukkua nro 8 ja kaksinkertaista lankaa.

Toinen kerros:

3 kjs (=pylväs), 2 pylvästä ensimmäiseen ketjusilmukkaan (äsken tehtyjä kolmea ei lasketa), seuraavaan kolmeen ketjusilmukkaan kuhunkin yksi pylväs, virkkaa kolme pylvästä ylhäältä yhteen (jokainen pylväs tulee omaan ketjusilmukkaan), virkkaa kolme pylvästä ylhäältä yhteen (jokainen pylväs tulee omaan ketjusilmukkaan), seuraavaan kolmeen ketjusilmukkaan kuhunkin yksi pylväs, seuraavaan ketjusilmukkaan kolme pylvästä - tässä oli yksi kuviokerta eli 14 silmukkaa. Jatka virkkaamalla edellinen vielä kaksi kertaa (alun 3 kjs:n tilalle virkataan pylväs)

Seuraavat kerrokset:

Virkkaa kuten kerros kaksi. Jatka kunnes huivi on sopivan mittainen. 

Ohje voi olla vähän hankala lukea - minua yleensä helpottaa piirretyt kuviot, joten piirsin mallin. Usko tai älä, minulla oli koulussa kuvaamataito 9 ja välillä jopa 10…

Langan menekki

Huivini koko on noin 180 cm  x 38 cm ja siihen kului hiukan vajaa 5 kerää lankaa (115 g).

Huivista tuli ihanan pehmeä, sellainen höttöinen. Tätä tulen varmasti käyttämään paljon! Ja yksi aiemmin tekemäni baskeri oli väriltään lähes sama kuin huivi, mikä hauska sattuma. No, eipä tarvitse tehdä huiviin sopivaa pipoa, kun se löytyi jo valmiiksi. Ohje baskeriin löytyy täältä.

Lämpöä talvisiin päiviin

Haluatko tehdä hyvää virkkaamalla tai neulomalla?

Hyvä käsitöitä tekevä ystäväni - syntyykö sinulta virkkaus- ja neuletöitä enemmän kuin ehdit käyttää? Haluatko tehdä hyvää tekemällä käsitöitä? Jos vastasit kyllä - sinua tarvitaan!

Olen hiljattain törmännyt useampaan some-julkaisuun, joissa pyydetään neulomis- tai virkkaustöitä tekeviltä apua. Mikäpä olisi mieltä lämmittävämpää kuin näin joulun alla virkata tai neuloa jollekulle tuntemattomalle lämmin lahja tai vaikka useampi ❤️.

Jaan tässä hyväntekeväisyysvirkkaus- ja neulontakampanjat, joita olen nähnyt. Monet muutkin tahot ottavat vastaan lahjoituksia. Tarvetta on varmasti monessa paikassa. Eräs ystäväni virkkaa huiveja vanhainkodin vanhuksille hartialämmikkeeksi❤️. Ehkä haluat auttaa itsellesi läheistä kohdetta - naapurin vanhaa rouvaa, lähellä olevaa synnytysosastoa, vanhainkotia tai syöpäosastoa. Ota ensin yhteyttä ja kysy olisiko käsitöille tarvetta.

Karinakoti Turun Hirvensalossa

Karinakoti on saattohoitokoti. Karinakodin sukkalaatikko on tyhjä ja talvi on tulossa. Tarvetta on erikokoisille niin aikuisten naisten kuin miesten villasukille.

Linkki Facebook-sivulle, josta löydät lisätietoja.

Lankavan Hyvän mielen joulukeräys

Lankava kerää 30.11.2023 asti asusteita kuten sukkia, pipoja ja kaulahuiveja vähävaraisille lapsille ja nuorille. Lisää kampanjasta voit lukea täältä.

Punainen Risti 

Suomen Punainen Risti toimittaa jatkuvasti lämpimiä vaatteita kylmiin maihin niitä tarvitseville. Niitä lähetetään esimerkiksi Mongoliaan ja Kazakstaniin. Toiveena on, että pipoja, lapasia ja sukkia tehdään sekä aikuisille että lapsille ja työt tehtäisiin perinteisistä sukkalangoista. Lisää voit lukea täältä.

Lahjoita lämpöä-keräys

Lahjoita lämpöä-keräys kerää sukkia ja lapasia asunnottomille. Jo neljättä kertaa järjestettävän keräyksen järjestää A-Klinikkasäätiö ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry ja se jatkuu marraskuun loppuun asti. Keräyksestä voit lukea lisää täältä. 

Pro Ukraina

Ukrainassa tarvitaan edelleen lämmikettä - erityisesti villasukkia ja ampujanlapasia. Neulomuksien villaprosentin tulisi olla yli 50% ja toisaalta myös keinokuitua saisi langassa jonkin verran olla kulutuskestävyyttä tuomassa. Lisää voit lukea täältä. Sivulta löytyy myös ohjeita neulomuksiin.

Tässä linkit jutun kuvien ohjeisiin:

Virkatut naisten turkoosit sukat

Virkatut miesten harmaat sukat

Virkatut lapaset

Virkattu kauluri

Virkattu pipo

Tehdään yhdessä hyvää❤️

Viikko ilman virkkausta - tarinoita Afrikasta

Kokonainen viikko ilman virkkausta - eipä ole pitkiin aikoihin tapahtunut, mutta nyt. Olimme viikon safarilla Etelä-Afrikassa Krukerin kansallispuistossa. Minulla oli toki lankaa ja virkkuukoukku mukana, mutta lentomatkoja lukuunottamatta langat pysyivät käsityöpussissa.

Safari on ollut jo pidempään minun ja mieheni unelmissa. Vihdoinkin odotettu matka koitti!

Faktoja luonnonpuistosta

Krugerin kansallispuiston historia ulottuu jo vuoteen 1898, jolloin sinne muodostettiin riistansuojelualue. Varsinainen luonnonpuisto avattiin yleisölle vuonna 1927. Puisto on kooltaan Afrikan suurin - pohjoisesta etelään 350 km ja leveyttäkin on 65 km. Kokonaisuutena luonnonpuisto on vielä suurempi, sillä ympärillä on useita yksityisiä luonnonpuistoja ja se rajoittuu Mosambikin Limbobon ja Zimbabwen Gonarezhoun luonnonpuistoihin. Siellä elää valtava määrä eläimiä, lähes 150 eri nisäkäslajia ja lisäksi paljon lintuja ja matelijoita. 

Ja niitä tarinoita - The Big Five

Big Five eläimet ovat norsu, leijona, sarvikuono, puhveli ja leopardi. Ne olivat aikanaan metsästäjien halutuimmat, mutta toisaalta haastavimmat ja vaarallisimmat metsästettävät. Nyt ne ovat monen luonnonpuistossa vierailevan bongauskohde nro 1, niin myös meidän. Tavoitteena oli tietysti bongata kaikki viisi. 

Afrikannorsu on suurin maan päällä elävä eläin ja voi painaa jopa 7000 kiloa. Väestönkasvu ja sen vaatima maatalousmaan lisääminen sekä salametsästys ovat tehneet norsusta uhanalaisen. Krugerissä norsuja on alueen kokoon suhteutettuna paljon, jopa liian paljon. Norsu on älykäs ja seurallinen eläin ja se viihtyy laumassa. Afrikannorsulla on suuret korvat ja niitä leyhyttelemällä se viilentää itseään. Mutakylvyt jättävät ihon poimuihin kosteaa mutaa viilentämään kehoa hellepäivänä. Kun norsu heiluttaa korviaan ja tulee kohti, leppoisa norsu on suuttunut ja vähän isommankin eläimen on aika vaihtaa maisemaa. 

Eläinten kuningas leijona on ainut kissaeläin, joka elää laumoissa. Se metsästää laumana ja saaliita ovat isommat nisäkkäät kuten seeprat, buffalot ja kirahvit. Metsästyksen hoitavat kevytrakenteisemmat naaraat ja ensimmäisenä ruokapöytään käy tietysti komea uros. Metsästyksen jälkeen onkin taas hyvä levätä ja senhän leijona osaa - se lepäilee noin 20 tuntia vuorokaudessa. Tuolla asenteella siitä tulikin uusi suosikkini😂. 

Afrikanpuhveli elää isoissa laumoissa. Tunnusomaista sille on sen suuret kaartuvat sarvet, jotka voivat kasvaa jopa 1,5 metrin kokoiseksi. Vanhat urospuhvelit, joita kutsutaan nimellä Dagga Boys, elävät usein joko yksin tai muutaman uroksen ryhmissä. Ne eivät joko pysy mukana lauman kyydissä tai nuoremmat urokset ovat potkineet ne pois laumasta. Vanhat äreät Dagga Boysit voivat olla hyvin agressiivisia ja hyökätä varoittamatta. Viidestä suuresta puhveli onkin kenties vaarallisin ihmiselle.

Krugerissä elää kaksi sarvikuonolajia - isosarvikuono ja panssarisarvikuono. Isosarvikuonoja on Krugerissa noin 2600, mutta panssarisarvikuonoja vain noin 200. Se onkin erittäin uhanalainen laji. Sarvikuonon paksu nahka ja suuri koko suojelee sitä, ainut vihollinen on ihminen. Sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien takia - itämaisissa vanhoissa hoidoissa uskotaan sarven parantavaan voimaan. Surullisinta tässä on se, että uskomus on virheellinen. Näimme vain yhden sarvikuonon ja senkin yösafarilla. Kuten saimme todeta, sarvikuono liikkuu isosta koostaan huolimatta todella nopeasti (jopa 50 km/h) ja ainut kuva, jonka ehdimme saada oli alla oleva epäselvä otos.

Leopardi on leijonan jälkeen toiseksi suurin kissapeto Krugerissä. Se elää yksin, paitsi parittelun aikaan ja kun emo pitää yksin huolen poikasista. Se saalistaa mieluiten itsensä kokoisia eläimiä vaanimalla niitä, yrittämällä päästä huomaamatta mahdollisimman lähelle ja hyökkäämällä jopa 60 km/h vauhdilla. Leopardi on arka eläin ja mestaripiiloutuja. Siksi se on viisikosta vaikeimmin bongattava. Meillä kävi aikamoinen lottovoitto, sillä näimme leopardin makoilemassa todella lähellä tietä. Koin koko reissun huimimman tunteen, kun leopardi katsoi upean värisillä silmillään vain metrien päästä suoraan silmiini. Ja toisen, kun ajoimme jonkin ajan kuluttua saman paikan ohi - leopardi oli siirtynyt puiden alle piiloon, vain aika-ajoin heilahtava häntä osoitti sen olevan paikalla. Autoja oli kerääntynyt tien varteen ja muutama tyyppi oli noussut autosta ja kävellyt lähemmäs katsomaan - ilmeisesti ajattelivat olevansa leopardia nopeampia - jos nyt ylipäätään jotain ajattelivat…

Antiloopit

Ylivoimaisesti eniten näkemämme eläin oli Impala-antilooppi. Niitä on Krugerissä noin 140 000. Ne viihtyvät teiden varsilla, sillä avoin tie antaa niille pusikkoista maastoa enemmän turvaa saalistajilta. Näimme paljon erikokoisia ja -näköisiä antilooppeja. Suloisin oli ehkä puna-antilooppi. Se on arka, pienikokoinen ja sillä on isohkot korvat. Poikkeuksellisen siitä tekee se, että se pariutuu eliniäkseen. Niitä näkee joko yksin, kaksin tai poikasten kanssa. Yksinäiset puna-antiloopit eivät joko ole vielä löytäneet pariaan tai ovat menettäneet sen. 

pieni puna-antilooppi

impala-antilooppeja

Savannikoira (wild dog)

Savannikoira, toiselta nimeltään hyeenakoira, on erittäin uhanalainen eläin. Olimme tosi onnekkaita, kun törmäsimme tietä pitkin jolkottavaan koiralaumaan. Koirat näyttävät hiukan hyeenoilta täplikkään turkin takia, mutta ovat kuitenkin eri rotu. Ne metsästävät erittäin organisoidusti. Kun muut juoksivat pitkin tietä, pari koiraa teki tähystysretkiä ympäristöön. Laumaa vastaan tuli isohko gnu-antilooppi ja oli mielenkiintoista nähdä miten ne ryhmittyivät hyökkäykseen. Vahvimmat ja suurimmat koirat juoksivat eturiviin ja pienemmät taakse. Gnu juoksi pakoon ja koirat antoivat sen mennä - ilmeisesti saalis todettiin liian suureksi, niiden suosikkiruokaa on pienempi impala.

Pienikin voi olla suuri

Sittisontiainen (oikeaa nimeä en tiedä) on pikkuinen koppakuoriainen, joka pyörittelee lannasta isoja palloja. Sitä sittisontiaisuros sitten esittelee haluamalleen naaraalle. Jos naaras hyväksyy pallon, niistä tulee pari. Jos ei, uros tekee uuden pallon - vielä komeamman - niin monta kertaa, että naaras on tyytyväinen. Naaras hyppää pallon kyytiin ja uros alkaa kierittää palloa kohti sopivaa kuoppaa. Pari kätkee pallon kuoppaan, parittelee ja naaras munii pallon sisään. Sieltä muna aikanaan kuoriutuu toukaksi ja toukka elää syömällä ympärillään olevaa lantapalloa. Toukkavaiheen jälkeen sittisontiainen putkahtaa maankamaralle. Sittisontiaiset ovat todella hyödyllisiä. Maahan kaivettu lanta ravitsee maaperää. Maailma myös hukkuisi lantaan ilman sittisontiaisia, sillä pelkästään yksi norsu voi kakata 150 kg vuorokaudessa...

Mitä ja missä?

Krugerin luonnonpuisto sijaitsee Etelä-Afrikassa reilun 400 km:n päässä Johannesburgista, joten matka-aikaa kertyy autolla lentojen lisäksi kuutisen tuntia riippuen siitä mistä portista luonnonpuistoon aikoo mennä. Vierailuun kannattaakin varata useampi päivä aikaa. Puistossa voi vierailla joko omatoimisesti omalla autolla tai järjestetyillä safariajeluilla oppaan kanssa, kuten me teimme. Autosta ei saa roikottaa käsiä tai poistua kuin levähdyspaikoilla. Vaikka eläimet eivät näytä välittävän autoista, ne ovat kuitenkin villieläimiä. Rohkea voi pelata kierroksen golfia puiston sisällä olevalla Skukutza Golf Coursella.

 

 

 

Loka-marraskuun vaihteessa, jolloin me vierailimme puistossa, oli kevät. Sää oli hyvin vaihteleva - 38 asteen helteestä alle 20 asteen viimaan. Järjestetyt safarit tehdään avonaisissa autoissa, joten myös lämmintä vaatetta kannattaa varata mukaan. Toisaalta viileämmällä säällä näkee helpommin eläimiä ja me näimme kaikki, joista etukäteen haaveilimme. No, tosin gebardi olisi vielä ollut kiva, mutta ehkä sitten ensi kerralla😊. Safari oli unohtumaton kokemus - enemmän kuin osasin kuvitella ja kyllä, lähtisin mielelläni uudelleen.

 

Tarinat kertoi pääasiassa oppaamme Garrett. Garrett oli hauska ja iloinen kaveri, joka yritti kaikkensa, että näkisimme mahdollisimman paljon. Ensimmäisenä päivänä ylhäällä mäen laella hän pysäytti auton, näytti kädellään ympärilleen ja sanoi; ”Welcome to my office.”  

Matkaterveisin!