Jos olet seurannut blogiani pidempään tiedät viehtymykseni oranssiin väriin. Uusi ihastukseni vihreä on kesällä jättänyt oranssin melko hyvin jalkoihinsa. Kävin lauantaiaamuna hakemassa pinaattia smoothieen pihalta ja näin perunamaan viereen keväällä kylvämieni kesäkukkien joukossa kauniin yksittäisen kukan. Se oli erikoisen haalean oranssin värinen - väri oli niin kaunis! Nappasin kukan mukaani laitettavaksi pikkumaljakkoon - perunamaan vieressä risuttuneessa kukkaviljelmässäni sen kauneus menisi hukkaan. Katselin kukkaa aamiaisella ja oranssi suorastaan valtasi minut. Olimme iltapäivällä lähdössä teatteriin ja tänään olisi pakko laittaa jotain oranssia päälle.
Olimme menossa katsomaan Turun kaupunginteatteriin Cabaret-musikaalia. Se on ollut lempimusikaalini 13-vuotiaasta asti. Olin silloin Lappeenrannan kaupunginteatterin nuorisokerhossa. Kerholaisina saimme käydä ilmaiseksi teatterinäytöksissä ja silloin näin Cabaretin ensimmäisen kerran… ja toisen ja kahdeksannen. En enää muista, miksi näytelmä oli silloin niin hyvä. Yksi syy lienee pikkutytön ihannoima pääosan esittäjä, mutta muitakin varmasti oli. Turussakin olen menossa katsomaan näytelmää jo toiseen kertaan. Nyt Cabaretissa minua viehättää musiikki ja myös tarina. Lisäksi Turun kaupunginteatterin esityksessä seremoniamestaria esittävä Miiko Toiviainen on aivan huikean hyvä roolissaan.
No mutta, nyt karkasin aiheesta.
Olin siis silittänyt edellisenä iltana vihreän mekon valmiiksi, mutta tänään piti olla oranssia. Ja kyllähän minulta oranssia löytyi. Lempikesäkassini on voimakkaan oranssi, samoin päivänäytökseen sopivat reilut tossut. Kaikkien aikojen ensimmäinen blogikirjoitukseni oli eteläafrikkalaisesta mohairlangasta virkatusta huivista. Huivi toistaa uskomattomasti kukan väritystä - ja on aivan ihana.
Lopuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhat virkatut korvakorut - iloisen oranssit. Olin jo lähes unohtanut nämä. Ne vielä keikkumaan korviin. Voiko iloista oranssia olla liikaa?
Linkit ohjeisiin:
Iloista syksyä!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti