Yhden virheen tarina - lisääntyykö luovuus virheitä tekemällä?

Käsitöitä tehdessäni olen saanut tottua virheisiin - varsinkin kun virkkausvuosien laskemiseen riittää omat sormet. Osan virheistä voin antaa olla, osa harmittaa niin paljon, että purkaminen on ainut vaihtoehto. Käsitöitä tehdessäni olen yrittänyt ajatella, että harrastuksen pitää olla rentouttavaa ja leppoisaa hommaa - ei mitään stressaavaa pikkuvirheiden vahtaamista. Ja toisaalta käsityön tekeminen sinänsä on se maali - ei pelkästään se lopputulos. Joten purkaminen on osa matkaa - se tekee matkasta vain vähän pidemmän.

Noin se usein mulla meneekin ja sitten tulee se mutta. Välillä pitäisi saada valmista tiettyyn päivään mennessä. Kiireessä homma menee helposti hosumiseksi ja virheiden riski kasvaa. Tässä tulee tarina yhdestä itse itselleni virittämästä kiireestä, virheestä ja myös sen korjaamisesta.

Jos olet lukenut blogiani pidempään tiedät jo, että minun on vaikea löytää sopivia kenkiä ja vielä vaikeampi löytää kauniita ja mukavia juhlakenkiä. Korkokenkiä en voi käyttää ja ballerinat eivät ole mielestäni kauniit juhlakenkänä. Mietit nyt, että miten nämä kengät nyt liittyvät käsitöihin, mutta malta hetki - liittyypä hyvinkin. Joulun välipäivinä olin pitkästä aikaa kaupungilla shoppailemassa ja löysin nätit matalat avokkaat ja kaiken lisäksi vielä mukavat jalassa - ja kuin bonuksena juuri ennen tulossa olevia uuden vuoden juhlia. Ainut ongelma oli se, että minun koossani kengät löytyi ainoastaan kirkkaanpunaisena. Minulla ei ole mitään kirkkaanpunaista! Koska kengät olivat niin hyvät jalassa, päätin kuitenkin ostaa ne.

Jotain muutakin punaista olisi kiva olla kenkien lisäksi - ehkä laukku tai korvakorut. Äkkiäkös minä jotain virkkaisin. Kello oli jo paljon ja lankakaupat kiinni. Ehkä minulla on kotona punaista lankaa, ajattelin ja ostin varoiksi punaisen vetoketjun pientä laukkua varten. Juhlat olisivat tiistaina ja lauantai-iltana etsin kaapistani punaista lankaa. Löysin yhden kerän jouluvirkkauksista yli jäänyttä Sandnes Garn Fritidsgarn- lankaa. Siitä saisin söpön pienen huovutetun laukun, ajattelin tyytyväisenä. Päätin tehdä simppelin pienen laukun. Etu- ja takaosa samasta kappaleesta ja pienet ylöspäin kapenevat sivupalat, jotka ompelisin laukun päihin. Piirsin mitat ja lisäsin 20 % huopumisvaraa.

Palat oli nopsaan virkattu isolla virkkuukoukulla ja muutaman tunnin päästä ne pyörivät jo pyyhkeen kanssa pesukoneessa. Jostain syystä palat eivät tahtoneet oikein huopua ja jouduin huovuttamaan niitä useamman kerran. Kun pinta vihdoin näytti hyvältä, yritin venytellä paloja sopiviin mittoihin, mutta iso pala näytti jotenkin ihan väärän malliselta. Se oli kapea ja korkea, eikä millään suostunut venymään sivuttain. Palasta ei mitenkään saisi suunnittelemaani laukkua ja lankaa ei ollut enempää eikä sitä lauantai-iltana saisi mistään lisääkään. Siinä sitten istuin ja pyörittelin punaista huopapalaa käsissäni. Harmitti. 

Lopulta päätin, että teen laukusta vähän pienemmän ja taittelen palasta myös läpän. No niin, ehkä tästä päästään johonkin. Sivupalat olisivat nyt liian suuret. Jos jätän ne pois, kännykkä ei enää mahdu laukkuun. Lanka oli huopunut niin tiiviiksi, että purkautumisvaaraa ei ollut, joten päätin leikata palat pienemmiksi. Leikkausjälki ei ole kaunis, mutta sen saisi piilotettua ompelemalla sivupalat laukun reunojen sisälle.

Ison palan mitat olivat korkeus 30 cm ja leveys 15 cm, päätypalan (saksimisen jälkeen) korkeus 8 cm ja leveys leveimmästä kohdasta 2,5 cm. Valmis laukku on 11 x 15 cm. Noihin pitää sitten lisätä huopumisvara - langasta riippuen 20-30 %..

En edelleenkään tiedä mikä aluperin meni vikaan - ehkä tein alussa mitta- tai laskuvirheen. Lopulta laukusta tuli oikein kiva. Ompelin reunat kiinni, lisäsin magneettinepparin ja d-lenkit, joihin kiinnitin metalliketjun. Laukku on pieni, sain sinne mahtumaan puhelimen, nenäliinan ja huulipunan - eipä sitä juuri muuta juhliin tarvitsekaan.

Entä otsikon kysymys - lisääkö virheet luovuutta - enpä usko. Mutta siihen uskon, että mitään uutta tuskin keksitään ilman, että matkaan mahtuu muutama virhe. Tällaiselle pedantille ihmiselle kuin minä, virheiden tekeminen ja omien mokien hyväksyminen on usein vaikeaa. Aina voi yrittää ottaa opikseen… niin ja olla itselleen vähän armollisempi seuraavan mokan sattuessa. 

Leppoisia virkkaushetkiä!